" Äiti voitko kirjottaa sinne sun blogiin että mä oon pelannu koko päivän fudista ja että mä oon ihan poikki?" Ja ota musta kuva.
" Ja laita sinne vielä että mä olin tosi tosi lähellä tehdä maalin..."
Selvä.
Totuus taisi olla hieman erilainen mutta tärkeintä että on innoissaan, mukana ja kuuluu jengiin. Mun hermot ei olis ehkä ihan kestänyt siellä kentän laidalla. Fokus oli nimittäin enemmänkin tanssimisessa ja pölöttämisesssä kuin pelaamisessa.
Mutta kuten jo todettu aikasemmin (monesti) kukin omalla tavallaan ja ihanaa että on myös mahdollista harrastaa näin. Mun kaikki fudismuistot nimittäin liittyy jollain kumman tavalla kovaan kuriin, aina tosissaan meininkiin ja kilpailuhenkeen. En sano että kaikki oli vaan harmaata ja piinaa silloin aikoinaan mutta kyllä se jalkapallo olis voinu olla kivempaakin.
No jaa...
Muuten aika hyödytön päivä. Amoksen kuumeilu jatkuu. Eilen nukahti (raukka) leikkitelttaan kun annoin Simonille iltapalaa...
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar