måndag 15 september 2014

Kavereita kylässä ja ekat treenit

Aika lentää ja sitä rataa....
Taas on uusi viikko käynnissä ja Ruotsissa historian lehti kääntynyt. Eli eilen oli ne vaalit. Ne vaalit, joista on kohistu ja kuhistu täällä viikkoja. Facebook on ollut täynnä kommentteja ja artikkeleja.

Nyt tulee paha paljastus...en äänestänyt. Olisin saanut äänestää kunta ja landsting ( lääni?) tasolla, en siis riksdageniin (eduskunta), mutta en äänestänyt. En vaikka istuin koko viime viikon kirjastossa, noin 5 metriä äänestyspaikasta ja mietin että, seuraavalla paussilla nousen tästä tuolista ja äänestän. Mutta jotenkin se nyt vaan ei vielä tuntunut ihan oikealta eikä mulla ollut harmainta hajuakaan ketä tai mitä äänestää. Joten antakaa kaikki valveutuneet anteeksi, ensi kerralla lupaan olla sivistyneempi.

Meidän viikonloppu oli täynnä kaverikyläilyjä. Aikuisten kavereita ja lasten kavereita. Kiitos niistä asianosaisille! Taas on virtaa ja sai jutella edes ne arvokkaat puoli tuntia, jonka jaksoimme lasten nukahtamisen jälkeen valvoa, aikuisten oikeesti asioista. Priceless!
Pojat ja ipad

Amos kävi ensimmäisen kerran hammaslääkärissä. Oli reipas. Avasi suun ja hammaslääkäri laski hampaat. Sai painaa nappia hammaslääkärituolissa. Sai potkulaudan. Ei palkinnoksi ( tietenkään!) vaan koska oli jo pitkään sitä toivonut ja koska me ollaan superhuonoja korjauttamaan meidän pyörät. Fyi på oss! Nyt meidän kotimatkaan päiväkodilta kuluu vain noin tuplasti niin paljon aikaa kuin normaalisti. Kotiinpäin se toimii, aamulla se on kriisi.
Simon testaa kun Amos ei huomaa...

Dina aloitti jalkapallon. Oltiin ekoissa treeneissä tänään. Ensin näytti synkältä. Mä olin tietty unohtanut tarkistaa minkä VÄRISET pelipaidat joukkueella on ja kehottanut Dinaa valitsemaan punaisen paidan. Muilla oli siniset. Ensimmäiset viisi minuuttia kyräili siis sen takia, sitten oli mukana kuin kala vedessä. Tai ei ihan... ehkä enemmänkin kuin jokin karitsa tai kauris vedessä. Keskittyi lähinnä tanssiliikkeisiin ja suu kävi kuin Stoccan ovi. Jalkapallosta vielä kaukana, mutta oli innostunut ja mukana täysillä. Jouduin välillä puremaan huulta ja laskemaan ainakin viiteen, etten vaan kommentoisi tai kirkuisi naama punaisena " KATSO SITÄ PALLOA!". Hyvää treeniä myös mulle, jalkapallo ei aina ole niin vakavaa. Tärkeintä oli ehdottomasti se että Dina halusi mennä sinne uudestaan, oli innoissaan mukana ja sai aimo annoksen liikuntaa. Muut on sivuseikkoja.


Meillä oli myös tänään Dinan ja opettajan kanssa "utvecklingssamtal" siis kehityskeskustelu. Meinasin repiä pelihousuni. Niin myös mieheni. Puoli tuntia, joka oli varattu keskusteluun, käytettiin pyörittelemällä " että olisiko Dina hyvä jos sinun henkilökohtainen tavoitteesi olisi plus ja miinus laskut 1-20? vai mitä mieltä olet Dina?" Ei mitään konkreettista, eikä todellisia "kuulumisia" koulusta. Tää on niin tätä ruotsalaista samtals/involvering/ alla ska vara med/ meininkiä. Olisin oikeasti halunnut keskustella miten Dina pärjää luokassa sosiaalisesti ja miten luokka on ottanut Dinan vastaan ja miten Dina pysyy opetuksessa kärryillä ja ainakin tusinasta muita aiheita, joiden esille ottaminen ei ollut aiheellista kun tyttö kiemurteli itse viereisessä tuolissa ja selitti silmät kirkkaina että " mä haluisin opetella enemmän matikkaa koska musta tulee varmaan lääkäri..." Hellyyttävää ja hienoa mutta ei ehkä niin informatiivista. Siis meille. Kunnianhimoinen ja jalo tavoite tosin, en vähättele sitä ollenkaan..Mutta nämä ovat näitä kuuluisia kulttuurieroja.

Muuten aika kuluu arjen kuhinoissa. Mun "vapaa-aika" on määritelty aika pitkälti kurssikirjallisuuden kahlaamiseen ja ryhmätöiden tekemiseen. Kivaa, mutta varsinkin lukeminen on todella haasteellista. Lähinnä siksi että en meinaa pysyä hereillä. Kiitos Simon.
Samarbete ja mun sukat

Ja jotta Simon ei jäisi (aina) muiden varjoon, kerrotaan nyt vielä miten hienosti Simonillakin menee. Vielä(kään) ei tule ymmärrettävää puhetta, mutta Simon on oppinut rakentamaan Duploilla tornin, maalannut ekan kerran vesiväreillä päiväkodissa ja nukahtaa aina ennen lounasta tai lounaspöytään päiväkodissa. Rankkaa hommaa.

Ensi viikolla meille tuleekin koko talo täyteen vieraita. Odotettuja vieraita ja lapsilla on vain alkuviikko koulua ja monta päivää lomaa putkeen. Kivaa vaihtelua.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar