tisdag 29 juli 2014

Poikien kanssa

Dina aloitti tällä viikolla Fritids-toiminnan eli täkäläisen iltapäivätoiminnan. Dinan koulussa ilttiksessä ollaan eskari-ikäisistä 4. luokkalaisiin saakka. Fritids toimii myös kesällä, ainakin osan aikaa siitä kun koululla on lomaa. Tämä viikko ja ensi viikon alku on vielä kesätoimintaa, joten lapsia on vain kourallinen. Koululukukauden aikana lapsia on lähemmäs sata. Viikolle on suunniteltu paljon retkiä ja uimista, mikäs sen mahtavampaa! Heti eilen kävi jo selväksi, että Dinan kohdalla tuskin tarvitsee murehtia ujoudesta tai ettei pääsisi mukaan porukkaan. Tänään aamulla Dinaa vastaan ryntäsi jo heti joku uusi kaveri joka heittäytyi kaulaan ja tytöt unohtivat meidät ovelle vilkuttelemaan. Toki takapakkia varmaan tulee jossain vaiheessa, mutta ainakin alku on ollut kahden päivän perusteella loistava. Vaikka Dina voisi hyvin vielä lomailla meidän kanssa pari viikkoa ja aloittaa vasta kun koulu alkaa, luulen että kavereiden kannalta nämä viikot kulla arvoisia. Sitä paitsi meidän seura selvästikin jo kyllästyttää ja aika haastavaa on keksiä joka päivä tekemistä joka sopisi kaikille lapsille. 

Ja mitäs me sitten tehdään? Vilkuttelujen jälkeen suunnataan siis johonkin puistoon. Amokselle lottovoitto oli aamulla tieto että " ei mennä rannalle vaan puistoon". Suuntana oli tänään vihdoin se Vasaparken. Kiva, tosin pienempi kuin odotin. Mutta puistosta löytyi ne tärkeimmät eli pyörät. Muu jääkin sitten toisarvoiseksi. Ja kun pyörillä pääsi vielä ramppia pitkin ylös ja alas, niin päivän aktiviteetit oli Amoksen osalta valittu. Puistossa oli hieno pehmeästä massasta rakennettu kiipeilykumpu trampoliineineen sekä vanha oikean kokoinen kuorma-auto. 


Koska ilma on ihan käsittämättömän tuskaisen kuuma (ei sais valittaa) ja mulla alkaa vähitellen tämä jatkuva hikimärkänä nihkeily ottamaan tukevasti palloon, leikittiin tänään myös poikkeuksellisesti puiston sisätiloissa. Siellä oli nimittäin ilmastointi, ihanaa. Amos löysi kaverin ja yhteisen sävelen paini-riehumis-kiljunta sektorilta. Huomaa selvästi,  että kieli tekee Amokselle tiukkaa ja koska ei saa ilmaistua itseään tarkasti ja ymmärrettävästi, heittäytyy hän helposti pelleilyn puolelle. Ymmärrettävää ja toisaalta täydet pointsit Amokselle ,että aktiivisesti hakee hienoisesta kielimuurista huolimatta kavereita leikkeihin. Kaipaa selvästi jo leikkikavereita. Pikkuveli ei vielä ihan tyydytä tätä tarvetta. Onneksi päiväkodin alotukseen on vajaat kaksi viikkoa aikaa. 



Kun leikit oli leikitty suunnattiin metroon ja päämääränä oli vain ja ainoastaan saattaa pojat höyhensaarille ja mielellään yhtä aikaa. Niinpä mä kävelin Hötorgetin metroaseman ympyränmuotoista asemahallia tylsän hitaasti ympäri kunnes kumpikin kuorsasi. Sitten vaan kahvilaan ja mahdollisimman mukava nojatuoli alle ja jäinen mangojuoma käteen. Ehdin jopa vaeltaa päämäärättömästi ison Åhlens- tavaratalon osastoja ja palloilla keskustassa kunnes pojat heräsivät. Luksusta. Åhlens tuntui muuten paljon kotoisammalta kuin pramea NK- tavaratalo ja mallistossa on paljon pieniä ruotsalaisia merkkejä. Vähän niinku NK olis Stockmann ja Åhlens Sokos. Tosin vähän isommassa mittakaavassa. 

Illalla ihailtiin vielä parvekkeella kuumailmapalloja ja luettiin yhdessä isossa sängyssä iltasadut kun ollaan nyt pari päivää ihan nelistään vaan kotona. Tarkoittaa siis raskaita ja pitkiä päiviä mulle. Onneksi ei ole mihinkään kiire. Vielä.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar