måndag 16 juni 2014

Tilaihme

Perjantai oli suuri päivä. Pitkään pelätty ja odotettu the muuttopäivä. Eli appivanhemmat köröttelivät laivasta isolla rekka/pakettiautolla ja alkoi todellinen äkshöni. 
Mulla oli valmiina hienot listat ja härvelit ja todella selkeä kuva siitä mitkä kamat oli ihan PAKKO saada mukaan. Olin henkisesti varautunut siihen että kaikki ei tule mahtumaan millään. Ja myös siihen että hermot tulee olemaan superkireällä ja kärsivällisyys koetuksella. 

Tähän oli iso liuta kohtuullisen hyviä tekijöitä. Ensinnäkin me ollaan mieheni kanssa ihan eri maailmoista näissä muutto asioissa. Jo se kertoo paljon, että mä pakkasin 34 35:stä muuttolaatikosta ja mies siis yhden. YHDEN. 

Toisekseen, mulle on tärkeintä, että kaikki on ehjänä ja hyvässä kunnossa vielä muuttorulianssin jälkeen, laatikot on järkevästi merkitty ja pakattu niin että niitä on helppo sitten purkaa. Mun miehelle tärkeintä on että auton pakkaaminen sujuu nopeasti. Ei väliä mahtuuko kaikki, meneekö joku rikki tai unohtuuko jotain,kuhan ollaan nopeita. Argh...

No onneksi,  kun autosta oli pakattuna vain 1/4 ja tapeltu oli vain kolme kertaa siihen mennessä, näytti vahvasti siltä,että me saadaan mukaan kaikki. Siis kaikki! 
Mikä ihana helpotus!

Meidän koko maallinen omaisuus mahtui siis yhteen lastiin. Aika hyvä! Eikä yhtään kaduta vaikka ollaan (lue: olen) aikas avokätisesti myynyt, lahjoittanut ja heittänyt pois kaikenlaista. 

Eli nyt on tavarat jo uudessa kodissa odottamassa elokuuta ja tarvittavat välttämättömät jutut väliaikaisessa osoitteessa parin korttelin päässä. 

Vielä on edessä mökkiloma the extreme, luvattu sää ei ihan vastaa sitä mielikuvaa jonka olin itselleni luonut tulevia viikkoja yh-äitinä ajatellen. Sateinen ja kylmä yhdistettynä alkeellisiin ja ahtaisiin mökkiolosuhteisiin ei kuulosta lomalta. Pitkältä piinalta pikemminkin. 

Mutta mutta, eiköhän me tästäkin selvitä. "Pahin" koettelemus kun on jo rekka-haasteen jälkeen takana päin.
      Tässä meidän rojut ja apumies!

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar